Nuorten ohjauspalvelujen kehittäminen sisältää sekä perusopetuksen, lukiokoulutuksen, ammatillisen koulutuksen sekä korkea-asteen koulutuksen (ammattikorkeakoulu ja yliopistot) sektorit. Myös koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn tarvitaan kehittämistoimia.

Nuorten uraohjauspalvelujen kehittämisen haasteina ovat ohjauksen saatavuus, laatu ja palvelumuotojen monipuolisuus kouluissa ja alueellisissa, moniammatillisissa yhteistyöverkostoissa. OECD (2004) ehdottaa, että eri sidosryhmien ja hallinnonalojen yhteistyö virallisesti vahvistetaan, urasuunnittelutaidot integroidaan opetussuunnitelmiin ja ohjauspalvelujen laadunvarmistusjärjestelmiä kehitetään. Kouluissa ohjaukseen pitäisi sisältyä myös keskeyttämisen ennaltaehkäisy. Ohjauspalvelujen saatavuutta tulisi parantaa kehittämällä joustavia ja monipuolisempia työmuotoja. Koulutus- ja ammattitiedon tuottamisessa ja jakamisessa tarvitaan mm. alueellisten toimijoiden kesken yhteistyötä. Ohjauksen laadun systemaattinen arviointi on usein puutteellista, laatustandardeja ei ole ja arviointi- ja palautetietoa kerätään tavallisesti vain palvelujen käyttäjiltä. Myös kansallisen päätöksenteon pohjalla olevan ohjauksen tilatiedon on todettu olevan puutteellista.

Keskeinen lähtökohta ohjauspalvelujen kehittämiselle ja toteuttamiselle on lainsäädäntö. Perusopetuksen, lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen lainsäädäntö (1998) korostaa oppilaiden ja opiskelijoiden oikeutta saada opetussuunnitelman mukaista opetusta ja opinto-ohjausta koulupäivien aikana. Ohjausta annetaan henkilökohtaisen ohjauksena, luokkamuotoisena ohjauksena ja pienryhmäohjauksena. Lisäksi säädetään, että opinto-ohjauksesta määrätään tarkemmin opetushallituksen laatimissa opetussuunnitelmissa.

Hallituksen esityksen muutosperusteluissa (2002) korostetaan lasten ja nuorten kehitykseen liittyvien vaikeuksien ennalta ehkäisemistä ja varhaista puuttumista merkitystä syrjäytymisen ehkäisyssä. Koulutuksen tehtävänä on oppilaiden ja opiskelijoiden oppimisen edistäminen ja psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tukeminen. Tämän vuoksi täydennettiin lakeja ja opetussuunnitelmia oppilas- ja opiskelijahuoltoa koskevilla säännöksillä sekä kodin ja koulun yhteistyön periaatteilla. Uusissa, viimeistään 1.8.2006 voimaan tulleissa opetussuunnitelmissa, oppilashuolto sekä kodin ja koulun yhteistyö on kirjattu ensimmäistä kertaa opetussuunnitelmaan. Valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet toimivat pohjana paikallisen opetussuunnitelman laatimiselle.

Kansallisesti toteutettua ohjaustyötä on arvioitu perusopetuksessa, lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa. (Numminen, Jankko, Lyra-Katz, Nyholm, Siniharju & Svedlin 2002), aikuiskoulutuksessa (Numminen toim., Yrjölä, Lamminranta & Heikkinen 2004) sekä korkea-asteella (Moitus, Huttu, Isohanni, Lerkkanen, Mielityinen, Talvi, Uusi-Rauva, & Vuorinen 2001; Vuorinen, Karjalainen, Myllys, Talvi, Uusi-Rauva & Holm 2005). Arviointiraporteissa keskeisimmäksi opintojen ohjauksen tavoitteeksi on nostettu ohjauspalveluiden saatavuus ja riittävyys. Lisäksi on korostettu, että oppilaitosten laatimien ohjaussuunnitelmien tulisi integroitua oppilaitoksen kokonaisstrategiaan.

Opetusministeriön kehittämissuunnitelman (Koulutus ja tutkimus 2003–2008) lähtökohtana on koulutuksen perusturvan toteutumisen varmistaminen. Tavoitteena on syrjäytymisen ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen. Kehittämissuunnitelman erityisinä painopisteinä ovat koulutusjärjestelmän tehokkuuden parantaminen, lasten ja nuorten tukeminen ja ohjaus sekä aikuisten koulutusmahdollisuuksien parantaminen.

Syrjäytymistä ehkäistään toteuttamalla koulutustakuu. Koulutustakuu tarkoittaa sitä, että kaikille turvataan perusopetuksen jälkeiset jatko-opinnot. Tavoitteena on, että vuonna 2008 96 % perusopetuksen päättävistä aloittaa samana vuonna lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa tai perusopetuksen lisäopetuksessa. Perusopetuksen jälkeistä jatko-opiskelupaikkaa vaille jäävien seurantaa sekä henkilökohtaista ohjausta ja neuvontaa kehitetään yhteistyössä työvoimaviranomaisten kanssa. Koulutuksen loppuun saattamista ja tutkintojen suorittamista edistetään muun muassa kehittämällä opiskelijoiden ohjausta.

Hallituksen strategia-asiakirja (2006) syrjäytymisen ehkäisyn ja hoidon vaikuttavuustavoitteena on muun muassa, että hallinnonalojen yhteistyötä syrjäytymisen torjunnassa tiivistetään. Kouluissa ja oppilaitoksissa tämä tarkoittaa oppilashuollon ja opinto-ohjauksen kehittämistä.

Seuraavassa on esitetty yhteenveto vuosien 2000 -2006 aikana tapahtuneista koulutuksen muutostekijöistä, jotka ovat lisänneet ohjauksen tarvetta, muuttaneet ohjaussisältöjä ja kysyntää sekä haastavat tarkastelemaan ohjausta yhteisöllisenä ja moniammatillisena toimintana.

Koulutusjärjestelmän toimintapoliittisia lähtökohtia

• syrjäytymistä ehkäisevä ja varhaisen tunnistamisen ja puuttumisen periaatteet (esim. opintojen keskeyttämisten vähentäminen)
• koulutus- ja yhteiskuntatakuun säätäminen
• koulutuksen inklusiivinen periaate: koulu on kaikkia oppilaita varten (esim. erityisopetus ja –tuki, henkilökohtainen opetuksen järjestämisen suunnitelmaa, HOJKS)
• lakimuutokset, jotka edellyttävät kouluilta ja oppilaitoksilta oppilas- ja opiskelijahuollon poikkihallinnollista järjestämistä sekä yhteistyötä vanhempien ja huoltajien kanssa
• koulutuksen ja työelämän merkityksen korostaminen, koulutuksen alueellinen vaikuttavuus

Opetussuunnitelmauudistus

• kunnille myös opetussuunnitelmavastuu, ohjauksen järjestämisen päätösvalta kunnille, samalla myös koulujen ja oppilaitosten itsearviointi
• uudet opetussuunnitelman perusteet, joissa ohjaus määritellään koko koulun ja oppilaitoksen yleisen tuen tehtäväksi
• ammatilliseen koulutuksen valmistavan ja valmentavan koulutuksen kokeilut ja opetussuunnitelmien laatiminen
• alueellisten ja koulu-/oppilaitoskohtaisten ohjauksen suunnitelmien laatimisen edellytys
• osaksi koulujärjestelmää tullut esiopetus (esiopetuksen opetussuunnitelmat vuonna 2000) – opinpolun käsite laajentunut

Opetus ja ohjaus

• ammattinäytöt nuorten ammatillisessa koulutuksessa sekä työssäoppiminen
• erilaiset joustavat koulutuksen järjestämisen tavat saavutettavuuden parantamiseksi (esim. etälukio)
• opetustoimen seutuyhteistyö (esim. laissa säädetty lukion ja ammatillisten oppilaitosten yhteistyöstä, laissa säädetty oppilaitosten ja työvoimatoimiston yhteistyöstä)
• verkko-opetusta ja -opiskelua kehitetty esim. paikallisissa, alueellisissa ja valtakunnallisissa virtuaalikouluhankkeissa
• aikuiskoulutus: aiemmin opitun tunnistaminen ja henkilökohtaiset opiskelun järjestämisen suunnitelmat
  lisääntynyt valinnaisuus kaikilla koulutusasteilla, henkilökohtaiset opiskelusuunnitelmat

Tieto- ja viestintätekniikan käytön tehostaminen

• sähköisen yhteishaun järjestelmien kehittäminen
• koulutustietoa tulee yhä laajemmin käyttöön Internettiin (esim. Opintoluotsi)

Kansainvälistyminen

• Suomi osana Euroopan unionia: opiskelijoiden ja opettajien liikkuvuus, kansainväliset vaihto-ohjelmat, tutkintojen vertailtavuus, EU:n koulutusohjelmat, ammattipassi

Hallinnonuudistus

• Opetushallituksen organisaatiosta on muutettu koulutusmuotokohtaisesta jaosta toimintayksikköjakoon, jolloin on valmius joustavaan ja raja-aidat ylittävään toimintaan, joka koulujen ja oppilaitosten yleisen tuen ja ohjauksen palvelujärjestelyjen kehittäminenkin edellyttää.

Lähteet:

• Asetus ammatillisesta koulutuksesta A811/1998.
  
• Hallituksen esitys perusopetuslain, lukiolain ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muutosperustelu HE 205/2002.
  
• Hallituksen strategia-asiakirja. 2006. Hallituksen poikkihallinnolliset politiikkaohjelmat ja politiikat. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 3/2006. helsinki: Valtioneuvoston kanslia.
  
• Koulutus ja tutkimus vuosina 2003–2008. Kehittämissuunnitelma. Opetusministeriön julkaisuja 2004:6. Helsinki.
  
• Laki ammatillisesta koulutuksesta L630/1998.
• Lukioasetus A810/1998.
  
• Lukiolaki L629/1998.
  
• Moitus, S., Huttu, K., Isohanni, I., Lerkkanen, J., Mielityinen, I., Talvi, U. Uusi-Rauva, E. & Vuorinen. R. 2001. Opintojen ohjauksen arviointi korkeakouluissa. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 13:2001. Helsinki, Edita.
  
• Numminen, U. (toim.), Yrjölä, P., Lamminranta, T. & Heikkinen, E. 2004. Opinto-ohjauksen tila aikuisoppilaitoksissa. Arviointi 4. Helsinki: Opetushallitus.
  
• Numminen, U., Jankko, T., Lyra-Katz, A., Nyholm, N., Siniharju, M. & Svedlin, R. 2002. Opinto-ohjauksen tila 2002. Opinto-ohjauksen arviointi perusopetuksessa, lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa. Arviointi 2/2002. Helsinki, Opetushallitus.
  
• OECD. 2004. Career guidance: A handbook for Policy Makers.
  
• Perusopetusasetus 852/1998.
  
• Perusopetuslaki 628/1998.
  
• Vuorinen, R., Karjalainen, M., Myllys, H., Talvi, U., Uusi-Rauva, E. & Holm, K. 2005. Opintojen ohjaus korkeakouluissa – seuranta 2005. Kokrkeakoulujen arviointineuvosto. Verkkojulkaisuja 5. Saatavissa www-muodossa: <URL: http://www.kka.fi/pdf/muut/muut_julkaisut/KKA200505_opint.pdf>. (Luettu 4.6.2006)

Oppilaan- ja opinto-ohjaus kouluissa

Varhainen puuttuminen

Korkea-asteen ura- ja ohjauspalvelut