Jussi Onnismaa (2003) kartoittaa kasvatustieteen väitöstutkimuksessaan muuttunutta ohjausta ja ohjauksen asiantuntijuutta. Lisääntynyt työelämän ja valintojen epävarmuus on nostanut keskusteluun ura- ja elämänsuunnittelun tuen tarpeen. Valintoja ei enää tehdä vain nuoruudessa, vaan ura- ja elämänsuunnittelusta on tullut jatkuvaa. OECD ja EU-komissio ovat viime vuosina useasti tuoneet esiin, että riittävä urasuunnittelun ja opintojen ohjaus on eri ikävaiheissa välttämätöntä siirtymävaiheiden läpikäymiseksi ja elinikäisen oppimisen toteutumiseksi.

Yksilöiden odotetaan entistä enemmän hallitsevan erilaisia mahdollisuuksia, vaikka asioiden hallinta ja seurausten ennakointi näyttävät yhteiskunnan monimutkaisuuden vuoksi tulleen mahdottomiksi. Epäonnistumisen riskit on sysätty yksilön kannettaviksi, vaikka yksilön maailma ei ole hänen itsensä hallittavissa. Työelämä on muuttunut epävarmaksi pätkätyösuhteineen, mutta työntekijöiltä vaaditaan samanaikaisesti laaja-alaisuutta ja jousta-vuutta sekä toisaalta pitkälle menevää erikoistu-mista ja sitoutumista. Ihmiset joutuvat suuntautumaan ammatillisesti ristiriitaisissa ja epäselvissä tilan-teissa. Ohjauksellisilla työtavoilla voi olla erityinen roolinsa, kun luodaan ihmisille mahdollisuuksia paikantaa työelämä, opiskelu ja urasuunnittelu oman elämänsä osiksi ja toisaalta löytää oma paikkansa työelämässä. Työtä ja opiskelua tarkastellaan tutkimuksessa osana elämän kokonaisuutta.

Onnismaan tutkimus koostuu viidestä artikkelista ja yhteenvedosta. Tutkimuksen tavoitteena on jäsentää, miten ohjausta sekä ura- ja elämänsuunnittelun kysymyksiä voidaan tarkastella yhteiskunnallisen ja aikalaisdiagnostisen keskustelun alueena. Tutkimuksessa analysoidaan, miten Giddensin luonnehdinnat asiantuntijuudesta soveltuvat ohjausalalle. Lisäksi kartoitetaan ohjausalan asiantuntijatiedon luonnetta tietämyksenä, tiedettävissä olevana ja tietotaitona sekä kysytään, mistä syntyy ohjausasiantuntijuuden ns. sosiaalinen tilaus myöhäisen modernin oloissa sekä millaisia historiallisia, yhteis-kunnallisia ja yhteiskuntatieteellisiä kehityskulkuja voidaan liittää ohjausasiantuntijuuden muutokseen.

Keskustelu elämän eri siirtymävaiheista ja niissä tarvittavasta ura- ja elämänsuunnittelun tuesta painottaa suhteita ja prosesseja selkeämmin kuin puhe kertakaikkisesta ammatinvalinnasta tai ammatinvalinnanohjauksesta. Ohjauksessa olevan oma asiantuntijuus on korostunut, mikä ei merkitse ohjaajan asiantuntemuksen merkityksen vähentymistä, vaan sen luonteen muuttumista. Ohjauksessa on paljolti siirrytty tarkkojen tosiasioiden kartoittamisesta henkilökohtaisten merkityksien ja mahdollisuuksien etsintään. Kun ohjauksen asiantuntijalta odotettiin ennen vankkaa todellisuuden tajua, nyt näyttää sen sijaan painottuvan mahdollisuuden taju.

Giddensin mukaan asiantuntijatiedon odotetaan johtavan kasvavaan varmuuteen siitä, miten asiat maailmassa ovat, mutta varmuuden edellytyksenä on juuri epäilys. Tutkimuksessa ohjausasiantuntijuutta luonnehditaan raja-asiantuntijuudeksi, rajojen tunnistamisen, näkyväksi tekemisen ja yhteisen uudelleen määrittelyn asiantuntijuudeksi. Kun tieteestä ja asiantuntijatyöstä katoaa yksi oikea selitysmalli, tilaa tulee moniäänisyydelle ja ihmisten omille kertomuksille. Ohjauksessa tämä on merkinnyt näkökulmanvaihdokseen pyrkivien ja asiakkaan asiantuntijuutta korostavien menetelmien suosiota.

Uusi ohjausasiantuntijuus